A Grain Of Wheat Ministries

Lue Verkossa
Hengellinen Auktoriteetti

RUUMIIN PÄÄ

Osa 6

Hengellinen Auktoriteetti, kirjan kirjoittanut David W. Dyer

A "Grain Of Wheat" Ministries publication

Kirjan kirjoittanut David W. Dyer

ALKUSANAT

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ (Nykyinen Osa)




Osa 6: RUUMIIN PÄÄ

Jeesus Kristus on seurakuntansa pää. Hän on Se, jonka Isä on nimittänyt täyttämään tämän tärkeän tehtävän. Hänet on valittu ja voideltu johtamaan kaikkia kansansa toimintoja. Tämä on Raamatun äärettömän selvä opetus. Kolossalaiskirje 1:18 julistaa tämän selkeästi: ”Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää”. Efesolaiskirje 1:22 selittää, että Jumala, Isä on ”antanut hänet (Jeesuksen Kristuksen) kaiken pääksi seurakunnalle”. Apostoli Paavali lisäksi korostaa tätä Efesolaiskirje 4:15:ssä vakuuttaen, että Jeesus ”on pää, Kristus”. Tämä valtava tosiasia ei ole hämärä tai epäolennainen opetus.

Vaikka tämä sanoma on vastaansanomaton, niin tämän sanoman merkitys ei kuitenkaan ole usein ymmärretty hyvin. Mitä tämä totuus mahdollisesti tarkoittaa käytäntöön sovellettuna päivittäisessä elämässämme?

Ehkä yleinen ymmärrys on, että Jeesus toimii nykyään Hänen ”päänäolemisroolissaan” jokseenkin samalla lailla kuin suuren yhtiön pää. Luultavasti Hän on siellä jossakin taustalla tekemässä korkean tason, toimeenpanevia päätöksiä, pitäen kokouksia aika ajoin isojen, tärkeiden johtajien kanssa ja yleensäkin organisoiden koko yritystä etäältä. Epäilemättä tavallinen ”työläinen” näkee Hänet satunnaisesti käytävillä tai jopa koko yhtiön kokouksessa, mutta yleensä Hänen työnsä tehdään korkealla tasolla, mikä vaikuttaa alemmalla tasolla olevien päivittäiseen elämään ainoastaan epäsuorasti. Tätä käsitystä tukee ehkä se tosiasia, että Jeesus todellakin nousi taivaaseen. Hän astui todellakin ”kaikkia taivaita ylemmäksi” (Ef.4:10). Mielikuvaa, että ”Pää” on jokseenkin etäinen, lisää vielä se tosiasia, että Hän on näkymätön. Luonnollinen ihminen ei havaitse eikä ymmärrä Häntä. Nämä asiat voivat johtaa monet seuraavaan johtopäätökseen: Jeesus tuli maan päälle, kuoli syntiemme tähden ja nousi sitten ylös istuutuen Isän viereen. Nyt meidän työmme on täyttää käskyt, jotka Hän jätti meille Raamattuun, kunnes Hän päättää palata ja palkita meidät vaivannäöstämme.

Tällainen oletus saattaa ihmiset asemaan, joka muodostaa ehkä seurakunnan suurimman puutteen nykyään. Hyvin harvat uskovat tuntevat ja kokevat Jumalan päänä olon elämässään. Monille uskoville ei ole juuri vaikeaa suhtautua Pelastajaan, Lunastajaan, Auttajaan tai Lohduttajaan henkilökohtaisella, läheisellä tavalla. Nämä ovat Jeesuksen Kristuksen toimintoja, joihin ihmissydämeltä voi saada helposti vastakaikua. Ehkä hieman vaikeampi on käsite läheisestä suhteesta ”Herraan” tai Kuninkaaseen, joka odottaa kuuliaisuutta. Vielä etäisempi on ajatus ”Päästä”, joka vaikuttaa suoraan, ei ainoastaan toimiimme, vaan myös asenteisiimme, ajatuksiimme ja tunteisiimme. Jotta kuitenkin voimme päästä sisään siihen kaikkeen, mitä Jumalalla elämäämme varten on ja tulla otolliseksi Hänen silmissään, niin tämä läheinen suhde, jossa Hän toimii päänä, on välttämätön.

Ehkä paras tapa saada käsitys siitä, mikä on tämän suhteen oikea merkitys, on tarkastella sitä, mitä tarkoittaa olla Hänen ruumiinsa. Me, Jumalan kansa, olemme ”Kristuksen ruumis” (Ef.1:23). Seurakunta kokonaisuudessaan on ”ruumis” ja Jeesus on Pää. Yksilöt sitten nähdään tämän ruumiin “jäseninä” (Ef.5:30). Jumala valitsi tällaisen tavan selittää meille asiat, koska se on äärimmäisen tarkka analogia. Ihmisruumiin kaikkia osia kontrolloivat aivot. Mikään lihas tai elin ei toimi omillaan, omien ajatustensa mukaan. Pää ei myöskään kysy eri osien mielipiteitä tai ajatuksia. Kokonaisuus toimii sulavasti vain kun kukin osa on läheisessä yhteydessä aivoihin ja tottelee aivoja. Tällä tavoin ruumis palvelee ilmaisten pään tahdon. Eri lihakset ja ruumiin osat, mukaan lukien suu ja silmät, reagoivat aivojen käskyihin ja ilmaisevat sen, mitä päällä on mielessä.

Tarkalleen tätä Raamattu tarkoittaa, kun se ilmoittaa, että me olemme Hänen ruumiinsa ja Hän on pää. Kukin meistä on tämän ruumiin jäsen, jolla on jonkinlainen tehtävä suoritettavana. Kun teemme sen Päästä lähtevien jatkuvien ”impulssien” mukaan, olemme silloin ilmaus Hänestä. Kristuksen ruumis ei ole automaatti, joka vain seuraa kirjoitettuja ohjeita. Se on elävä organismi ilmaisten sisällä olevaa elämäänsä. On äärimmäisen vakava virhe olettaa, että me voimme suorittaa osamme omillamme. Kuinka voimme mitenkään ilmaista Jeesuksen elämää, jos toimimme itsenäisesti tai yksinkertaisesti yritämme seurata sääntökokoelmaa. Se ei ole mahdollista. Meidän osamme on antaa Jeesuksen kontrolloida koko olemustamme, jotta silloin kuin toimimme tai jopa reagoimme, niin ilmaisemme Hänen elämäänsä ja luontoansa.

Se hengellinen totuus, että me olemme Kristuksen ruumis, voidaan kokea vain kun läheisyys pään kanssa pysyy yllä. Vaikka on totta, että kaikki kristityt ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, niin tämä totuus ei hyödytä meitä yhtään, ellemme koe päivästä päivään sen todellisuutta. Kun ihmisruumiissa pää menettää kontrollin omiin jäseniinsä ja ne alkavat toimia itsenäisesti, sanomme, että ruumis on spastinen. Se alkaa käyttäytyä hallitsemattomalla ja koordinoimattomalla tavalla, joka on pelottava ja jopa inhottava. Kun henkilön ruumis vastaa epätäydellisesti pään käskyihin, niin henkilöä kutsutaan rammaksi tai nykypäivän terminologialla ”liikuntarajoitteiseksi”. Kuinka usein Kristuksen ruumis vaikuttaa samanlaiselta?

Voimme myös kuvitella jotakuta, joka on sidottu hengityskoneeseen tai on täysin halvaantunut. Henkilön kudokset ja elimet muodostavat sen, mitä kutsutaan hänen ”ruumiikseen”. Se on kuitenkin lakannut vastaamasta päänsä ohjaukseen eikä siksi enää ilmaise itseään. Voisiko olla niin, että Kristuksen ruumis, vaikka onkin Hänen, koska Hän on vuodattanut oman verensä, ei oikeasti vastaa Hänen ohjaukseensa eikä siksi näytä Hänen elämäänsä ja luontoaan maailmalle?

Rakkaat veljet ja sisaret, nämä ovat hyvin vakavia kysymyksiä. Ehkäpä olemme olettaneet, että voimme toimia Jumalan hyväksi ja se riittää. Mutta Jumala ei halua meidän toimivan Hänen puolestaan. Hän ei toivo meidän ”tekevän asioita” Hänelle. Sen sijaan Hän haluaa suuresti toimia meidän kauttamme. Hänen tahtonsa on, että olemme alamaiset Hänelle sellaisella tavalla, että Hän hallitsee koko olemustamme ja voi käyttää meitä astioina ilmaistaakseen Itseään. Tällä tavalla ja vain tällä tavalla voimme kokea sen, mitä todella merkitsee olla Hänen ruumiinsa.

Tässä ei ole kysymyksessä se, “kuka on Kristuksen ruumis”. Kaikki uskovat ovat varmasti osa tätä ryhmää. Asian ydin on se, ”kuka” liikuttaa tätä ruumista. Kuka on kontrollissa? Kenen elämä ja luonne huokuvat jokaisesta jäsenestä? Ehkä me kristittyinä lohduttaudumme siitä, että meistä on tullut Kristuksen jäseniä. Olemme varmoja jäsenyydessämme ja uskomme, että se riittää. Nyt kuitenkin näemme, että se ei riitä täyttämään Jumalan tahtoa ja tyydyttämään Hänen toiveitaan. Epäilemättä Hän on tarkoittanut, että Hänen oma ruumiinsa on ilmaus Hänestä Itsestään. Meidän tulee olla Hänen todistajiaan, ei vain sanomalla asioita Hänestä vaan oikeasti ilmaisemalla Häntä. Jumala on kutsunut ja lunastanut meidät, jotta voimme yhdessä muodostaa ilmaisun kaikesta siitä, mitä Hän on. Jeesuksen elämän ja luonnon, jotka näkyivät niin selvästi ja voimakkaasti Hänen persoonassaan, kun Hän kulki maan päällä, tulee nyt näkyä niiden kautta, joita Hän kutsuu ruumiikseen.

Jumalan tahto on ilmaista Itsensä maailmalle. Hän toivoo suuresti, että kaikki ihmiset voisivat nähdä Hänet ja tuntea Hänet. Tämä vastuu on nyt annettu niille, jotka muodostavat Hänen ruumiinsa. Se ei voi koskaan tapahtua omassa voimassamme. Emme voi yrittää jäljitellä Jumalaa ja olettaa, että se riittää vakuuttamaan maailman synnistä. Ainoa mahdollisuus on, että me olemme alamaiset Hänen päänä olemiselleen, niin että täytymme Hänen elämästään ja liikumme Hänen ohjauksessaan. Kun Hän elää meidän kauttamme, Hän tulee meissä esiin. Kun yritämme pelkästään elää Hänelle, voimme väistämättä ilmaista vain oman käsityksemme siitä, millainen Hän on. Oikea vanhurskaus, rauha, ilo, voitto synnistä ja kaikki asiat, jotka muodostavat oikean ilmauksen Jumalan luonnosta, ovat mahdollisia vain, kun Hän on meidän päämme.

Kuinka tarvitsemmekaan tätä kokemusta nykyään! Kuinka välttämätöntä on, että Kristuksen päänä oleminen on paljon enemmän kuin jokin etäinen oppi meille. Meidän täytyy kokea Hänen päänä olemisensa todellisuus ollaksemme otolliset Jumalalle. Taivaallinen Isämme on jossakin mielessä hyvin ahdasmielinen henkilö. Maailmankaikkeudessa on vain yksi asia, joka on oikeasti otollinen Hänelle: Hänen Poikansa. Kun Hän näkee Poikansa ilmauksen meidän kauttamme, se on suuresti otollista Hänelle.Mikään vähäisempi kuin se ei koskaan tyydytä Häntä. Jos sanomme, että olemme Hänen ja että tahdomme tehdä Hänen tahtonsa, niin tässä on tie: antakaamme Hänen Poikansa hallita persoonallisuuttamme ja olla päämme. Kun Hän on Se, joka on aloitteellinen sanoissamme, asenteissamme ja toiminnoissamme, niin silloin, ja vain silloin, olemme otolliset Isälle.

Raamatussa meitä vastaan tulee ilmaus “Kristuksen mieli” (1.Kor.2:16). Raamatun mukaan meillä on se. Valitettavasti se ei ole monille enempää kuin kiva opetus, jolla ei ole todellista vaikutusta heidän elämäänsä. Se ei ole heidän päivittäinen kokemuksensa. Mahdollisesti heidän mieltään hallitsevat sen sijaan heidän omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Raamatussa on myös jotakin, jota kutsutaan ”mielen uudistukseksi” (Room.12:2). Tästä kohdasta luemme, että voimme muuttua tämän prosessin kautta, ja lopputulos on jotakin, joka on ”Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Miten jännittävää. Tässä on tie muuttumiseen, niin, että voimme olla otolliset Jumalalle. Ja kuinka se saavutetaan? Yksinkertaisesti antamalla Jumalan Pyhän Hengen hallita aivoprosessejamme. Voimme kokea Jeesuksen Päänämme. Juuri tätä tarkoittaa se Raamatun kohta, joka sanoo, että tulee “uudistua mielenne hengeltä” (Ef. 4:23). Se puhuu siitä, että Pyhä Henki täyttää, muuttaa ja sitten käyttää mieltämme ilmaisemaan Häntä Itseään kaikessa täyteydessään. Tämä on totisesti ihmeellinen pelastus.

Kuten voit nähdä, Jeesuksen kokeminen päänämme on paljon enemmän kuin kuuliaisuutta Hänen ajoittaisille käskyilleen tai joillekin raamatullisille mandaateille. Sen sijaan se on koko olemuksellamme alamaisena olemista Hänen kontrollilleen. Kun Jeesus hallitsee mieltämme, Hän kontrolloi meitä täysin. Tämän muuttumisprosessin kautta meistä tulee yksilöinä ja yhdessä elävä ilmaus Hänestä: Hänen ruumiinsa.

RUUMIIN PÄÄ

Jeesuksen ei ole tarkoitus olla ainoastaan kunkin yksittäisen jäsenen pää, vaan Hän on myös seurakunnan pää kokonaisuudessaan. Mitä se sitten tarkoittaa? Se merkitsee, että kun kokoonnumme yhteen Hänen nimessään, niin emme ole vapaita vain tekemään omaa juttuamme. Hän ei siis ole innokas katselemaan, kun me suoritamme läpi uskonnollisia rituaaleja Hänelle. Hänen tarkoituksenaan on olla johtaja kaikessa, mitä teemme. Jotta seurakunta, Hänen ruumiinsa, voi olla Hänen ilmauksensa, niin Hänen täytyy olla vastuussa. Ajattelepa tätä hetki. Jos emme seuraa Pyhän Hengen jatkuvaa johtoa kokoontumisissamme, niin emme ilmaise Jeesusta Kristusta. Jos vain ajoittain annamme Hänelle tilaa liikkua niin kuin Hän haluaa, niin silloin ilmaisemme Häntä vain hyvin rajatulla tavalla. Se tuokin meidät takaisin analogiaamme rammasta, spastisesta tai halvaantuneesta. Vaikka saatammekin olla Jumalan seurakunta asemallisessa mielessä, niin kokemuksemme siitä tosiasiasta puuttuu liian usein. Vaikka emme koskaan lakkaa olemasta Hänen ruumiinsa, niin varsinainen seurakunta, jota Jeesus etsii, ei voi koskaan tulla todelliseksi, jos Hänellä on vain vähän vaikutusvaltaa siihen.

Jeesus itse selittää tämän totuuden samarialaiselle naiselle, jonka Hän tapasi Jaakobin lähteellä. Nainen kyseli Jeesukselta, mikä on oikea palvontapaikka. Hän oli luonnollisesti utelias ratkaisemaan ikivanhan ongelman koskien oikeaa paikkaa. Niin monesti nykyäänkin meidän ajatuksemme valtaa se, mikä formaatti on raamatullisin, mikä metodi on paras tai mikä on Jumalan valitsema päivä. Toivottavasti näet, miten millään tällaisella ei ole mitään merkitystä Isän tahdon täyttämisen kanssa. Jeesus vastasi naiselle sanoen, että totinen palvonta [rukoileminen] voi tapahtua vain Hengessä. Se tarkoittaa, että vain silloin, kun Jumalan Henki täyttää ja johtaa palvontaamme, on Isä tyytyväinen.

Kuinka meidän nykyään tarvitseekin kokea sellaista palvontaa! Kuinka Taivaallinen Isämme kaipaakin meidän täyttävän tahtonsa.

Kuinka meidän sitten pitäisi kokoontua? Tähän kysymykseen täytyy vastata kuuntelemalla Pyhän Hengen johtoa. Miten, milloin ja missä ovat kaikki kysymyksiä, joihin Hän voi vastata, jos olemme vain avoimia kuuntelemaan Häntä. Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy kuitenkin tyhjentää itsemme kaikista omista ajatuksistamme ja mielipiteistämme. Meidän täytyy vapauttaa itsemme uskonnollisesta perinteestä ja käytännöstä. Yksinkertaisesti kopioimalla sitä, mitä muut tekevät tai ovat tehneet vuosisatojen ajan, ei auta meitä päätymään Jumalan parhaaseen. Sellaisella toiminnalla itse asiassa takaamme, että niin ei käy. Miksi meillä on niin vähäinen luottamus Jumalan johtoon ja ohjaukseen näissä yksinkertaisissa, käytännön asioissa? Miten Hän, joka pitää maailmankaikkeutta koossa voimallaan, ei kykenisi johtamaan kansaansa heidän yhteisissä kokouksissaan? Meidän täytyy nöyrtyä Jumalan edessä ja avata sydämemme Hänelle. Meidän täytyy katua oman tahtomme tekemistä, olettaen, että se tyydyttää Häntä. Hän voi ja rakentaakin seurakuntansa, jos vain annamme Hänen olla Pää kaikessa.

Epäilemättä Herra johtaa meitä puhumalla niiden kautta, jotka ovat läheisessä suhteessa Häneen. Jos meillä on todella korvat kuulla Hänen äänensä, Hän ohjaa meitä jokaisessa käytännön askeleessa. Hänen rahansa käyttö on esimerkiksi eräs tapa, jossa Hän voi ohjata meitä kokoontumispaikan suhteen. Tilan määrä on toinen harkittava asia. Onko Hän oikeasti johdattanut meitä järjestämään jotakin erityistä lapsille? Onko Hän itse asettanut kuoron? Entä istuinpaikkojen järjestys? Olemmeko todella kuulleet Häntä? Ehkä ajattelet, että kaikki nämä asiat ovat liian mitättömiä tarvitakseen Hänen huomionsa. Näin ei ehdottomasti ole! Raamattu sanoo, että ”hän olisi kaikessa ensimmäinen” (Kol.1:18). Lisäksi meidän täytyy olla aina valmiita, niin kuin Israelin Lapset erämaassa, muuttamaan mitä tahansa milloin tahansa. Kun ruumis kasvaa ja muuta pohdittavaa herää, Jeesus voi ja tulee johtamaan meitä joka päivä näissä yksityiskohdissa. Tällä tavoin alamme tehdä Hänelle tilaa, jossa Hän voi tehdä työtään.

Kun olemme kuulleet Jumalaa liittyen käytännön kysymyksiin milloin ja missä meidän tulisi kokoontua, meille jää määriteltäväksi, mitä tarkalleen ottaen kokouksen aikana tapahtuu. Sekin täytyy jättää avoimeksi Pyhän Hengen johdolle. Raamatusta luemme, että kun tulemme yhteen, jokaisella voi olla laulu, virsi, kieli tai selitys (1.Kor.14:26). Meille opetetaan myös, että kaikki voivat profetoida Hengen johdatuksensa mukaan (1.Kor.14:31). Kun tulemme yhteen, Jeesus itse tulee keskellemme. Hän tulee sinne, ei katselijaksi vaan Johtajaksi. Hän voi motivoida ja motivoi jokaisen ruumiin jäsenen tuomaan oman osuutensa Hänestä järjestyneellä ja yhteneväisellä tavalla. Koska kukin jäsen on ollut viikon aikana läheisessä yhteydessä Jeesukseen, niin monilla heistä on jotakin tuoretta jaettavaa tästä yhteydestä. Kaikkea tätä toimintaa johtaa Pyhä Henki ja sitä kaitsevat ne, joiden tiedetään olevan hengellisen auktoriteetin kanavia johtuen heidän läheisyydestään Jumalaan. Kyseessä ei ole jonkinlainen laiton vapaa sana vaan Pyhän Hengen johtama Kristuksen ruumiin ”näyttely”.

Tällä tavoin Kristus voi tulla ilmaistuksi ruumiissaan. Tällä tavoin ”jokainen jänne” varustaa muita omalla osallaan (Ef.4:16). Tällä tavoin kaikki kasvavat yhdessä sellaisiksi, mitä Jumala haluaa heidän olevan. Opetuksella, saarnalla ja kehotuksella voi todellakin olla paikkansa Hengen johtamassa kokouksessa. Itse asiassa Jumala voi myös johtaa meitä järjestämään erityisiä kokouksia juuri näitä tarkoituksia varten. Rukoushetket, erityinen uusien uskovien palvelu, intensiiviset opetusjaksot, evankelioimistilaisuudet; kaikkea tätä meidän Päämme voi järjestää, jos olemme tarkkaavaisia ja avoimia Hänelle. Jumala kykenee johtamaan ruumistaan. Hän kykenee rakentamaan seurakuntansa. Meidän tarvitsee vain tyhjentää kätemme omista ohjelmistamme ja suunnitelmistamme ja nöyrtyä Hänen eteensä. Jeesus kykenee täyttämään seurakuntakokemuksemme Itsellään.

Kuinka usein olemmekaan korvanneet oikean Pyhän Hengen johdon omilla ajatuksillamme, agendoillamme ja toiveillamme! Oletetaan, että esimerkiksi havaitsemme nuorten ihmisten keskuudessa tarpeen. Usein ensimmäinen ajatuksemme saattaisi olla etsiä jonkinlainen ohjelma heille ja sitten valita joku pyörittämään sitä. Tällä menetelmällä ei kuitenkaan koskaan päästä totiseen hengelliseen päämäärään. Mitä jos sen sijaan viettäisimme aikaa rukouksessa avaten itsemme Jumalalle ja etsien Hänen ratkaisuaan? Ehkä Hän nostaisi jonkun, jolla on erityinen lahja ja voitelu palvella näitä nuoria ihmisiä. Silloin ohjelman sijaan meillä olisi seurakunnassa toiminnassa hengellinen palvelutehtävä. Meillä olisi joku, jolla olisi oikea voitelu ja taakka täyttää tämä palvelutehtävä. Tällaista todella tarvitsemme. Me emme tarvitse lisää viihdettä, ohjelmia ja ”tukiryhmiä” kokoontumisiin. Tarvitsemme Pyhän Hengen läsnäoloa! Tarvitsemme itse Jumalan! Jos ja kun etsimme Häntä koko sydämestämme, löydämme uuden, elävän seurakuntakokemuksen, joka tyydyttää syvästi, niin omamme, kuin Jumalankin kaipauksen.

VARATTU PÄÄLLE

Niin kuin voit epäilemättä ymmärtää edellä käydystä keskustelusta, on kaikki auktoriteetti seurakunnassa varattu Päälle. Kenellekään toiselle ei ole tilaa. Mikä tahansa muu auktoriteetti vain korvaa Jeesukselta virtaavan auktoriteetin tai tulee sen tielle. Jollei seurakunnan ”johto” yksinkertaisesti ilmennä Jumalan omaa auktoriteettia, niin se estää, sen sijaan että auttaisi, prosessia. Rakkaat ystävät, tämä on hyvin vakava asia. Jeesuksen ruumis on Hänen! Me emme ole vapaita rakentamaan jonkinlaista jäljitelmää. Me emme yksinkertaisesti saa pystyttää minkään muunlaista auktoriteettia kokouksiimme sen lisäksi, minkä Isä on jo asettanut. Meidän täytyy antaa Jeesuksen olla Päämme. Vain tällä tavoin koemme seurakunnan todellisuuden ja tyydytämme Jumalan vaatimukset. Vain tällä tavoin voi ruumis kasvaa ja palvella itseään Jumalan suunnittelemalla tavalla.

Ehkäpä lukija voi nyt helpommin ymmärtää seurakunnan nykyisen suuren tarpeen aidolle hengelliselle auktoriteetille. Käy myös selväksi, miksi pelkästään ihmisauktoriteetti ei voi koskaan päästä Jumalan päämääriin. Vain silloin kuin Pää liikuttaa ruumistaan, tulevat Hänen elämänsä ja luontonsa ilmaistuksi. Kun joku toinen kontrolloi, miten tahansa hyvää tarkoittava hän saattaa ollakin, niin lopputulos ei ole koskaan ilmaus Jumalasta. Tämä on siis päänä olemisen muuttumaton periaate. Kristuksen ruumiissa ei voi olla muuta auktoriteettia, muuta päätä. Kun asetamme jonkun toisen siihen asemaan, me saastutamme Jeesuksen ilmauksen, tuomme vieraan elementin Jumalan seurakuntaan. On mielenkiintoista, että yksi kreikan etuliitteen ”anti” päämerkityksistä on ”jonkin sijaan” tai ”jonkin paikalla”. Se johtaakin meidät uuteen ymmärrykseen sanasta ”antikristus”. Olemme ehkä aina ajatelleet antikristusta jonakin, joka on Kristusta vastaan tai vastustaa Häntä. Nyt kuitenkin näemme, että yksinkertaisesti Hänen oikean auktoriteetin ja Pään paikkansa ottaminen vastaa myös ”antikristuksena” olemista.

Johtajien paikka seurakunnan kokouksissa voitaisiin siten parhaiten ymmärtää olevan tietynlainen valvoja. Ne, jotka ovat kypsiä ja läheisessä suhteessa Jumalaan, valvovat kokouksen etenemistä. Itse asiassa, Raamattu käyttää sanaa ”kaitsijat” osoittamaan tätä

toimintoa. Ne, jotka ovat vähemmän kypsiä, ovat vapaita käyttämään lahjojaan ja kykyjään, koska kypsät jäsenet voivat vikaan mentäessä lempeästi oikaista. Oikeaa hengellistä johtajuutta voidaan harjoittaa hyvin huomiota herättämättä. Pyhän Hengen johdossa sanottu sana tai rukous oikeaan aikaan voi palauttaa kokouksen takaisin sivuraiteelta, jolle se oli joutunut. Niitä, jotka haluavat dominoida kokouksia ajatuksillaan ja mielipiteillään, voidaan varovasti ojentaa. Johtajat ovat paikalla, eivät kontrolloidakseen kokousta tai käyttääkseen sitä foorumina omalle palvelutehtävälleen vaan palvellakseen ruumista auttaen kaikkea tapahtumaan Pään ohjauksen mukaan.

Tietenkään mikään kokous ei ole täydellinen. On aina hetkiä, jolloin joku rukoilee tai todistaa oman sydämensä mukaan. Johtaja, joka on totisesti murrettu ja Pyhän Hengen soveliaaksi tekemä, tietää Jumalan ohjaamana, kun on tarpeellista sanoa tai tehdä jotakin tai milloin Herra yksinkertaisesti sallisi epätäydellisyyden jäädä korjaamatta. Kaikilla meistä on epätäydellisyyksiä elämässämme ja Jumala yksin tietää, milloin on sopiva aika ja paikka puuttua näihin puutteisiin. Tällainen viisaus seuraa kokemusta ja kypsymistä. Ehkä siksi Raamattu käyttää sanaa ”vanhimmat” kuvaamaan sellaisia ihmisiä. Huomaa, miten Paavali sanoo, ettei tulisi odottaa kenenkään äsken kääntyneen toimivan tässä roolissa (1.Tim.3:6). Sellaisen henkilön luonteeseen, joka on Jumalallisen auktoriteetin kanava, tarvitsee rakentua paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta. Jos Jumalan tällaiset ominaisuudet eivät näy niissä, jotka johtavat, luonnolliset persoonallisuudet saastuttavat Jumalan ilmauksen.

Seurakunnan johtajilla on pelottava vastuu. Kenenkään ei tulisi yrittää ottaa sitä itselleen. Nuorilla ja lahjakkailla miehillä on suuri houkutus kuvitella, että he ovat soveliaita johtamaan seurakuntaa. He kuulevat Jumalan äänen. He ovat Hänen voitelemiaan ja siksi he olettavat, että ovat soveliaita olemaan johtajia. Mikään ei voi kuitenkaan korvata murtuneisuutta ja vuosien kokemusta Jumalan käden alla olemisesta. Jumala tulee tuomitsemaan ne, jotka ”johtavat”, heidän työnsä perusteella, niin kuin meidät muutkin. Jos olemme ottaneet itsellemme ”auktoriteetin” manttelin ja johtaneet Jumalan seurakuntaa oman sydämemme ohjauksen mukaan, meidät tullaan osoittamaan tyhmiksi kaikkien edessä ja me tulemme vastaamaan toimistamme kaikkien Tuomarille.

Toinen tärkeä huomioonotettava seikka on se, että niillä, jotka ovat Jumalan auktoriteetin kanavia ja toimivat ”kaitsijoina”, täytyy olla läheinen suhde toisiinsa. Heidän täytyy olla Jumalan yhteen liittämiä hengessä. Se vaatii näiden yksilöiden taholta halukkuutta avata sydämensä toisilleen; heillä täytyy olla eräänlainen jumalinen läpinäkyvyys. Heillä täytyy olla ykseys, jota Raamattu kuvaa sanoilla ”yksi sydän ja yksi sielu” (Ap.t.4:32). Tällä tavoin he voivat toimia yhdessä yhtenä käyttäen Jumalallista auktoriteettia. Jos johtajien kesken on mitään epäykseyttä tai erimielisyyttä, siitä seuraa katastrofi laumalle. Jos johtajina toimivat eivät osaa tai halua toimia sopusoinnussa toistensa kanssa Herrassa, seuraa haaksirikko ja Jeesuksen todistus menetetään. Pyhän Hengen auktoriteettia on mahdotonta säilyttää, kun johtajien kesken on epäluottamusta, riitasointua ja väittelyä.

Tämä onkin olennainen lähtökohta mietittäessä yhteen kokoontumista. Ainakin kahden tai kolmen miehen, jotka Jumala on valmistanut ja valinnut, täytyy päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen näissä asioissa. Se on ehdottoman välttämätöntä, jotta johtajien kesken päästäisiin alkujaan tällaiseen ykseyteen. Jos niin ei tapahdu, on tuloksena vain sekasorto. Monet muut yrittävät päästä valtaan. “Auktoriteettia” ilmenee kaikista muista suunnista paitsi Jumalalta. Johtajat heikentyneessä ja jakaantuneessa tilassaan eivät kykene hoitamaan tilannetta Jumalan ohjauksen mukaan. Vuosien saatossa olen nähnyt monia ryhmiä tässä tilassa. He luiskahtelevat umpimähkäisesti sisään ja ulos Jumalan tahdosta. Viikosta toiseen jää arvailun varaan, tuleeko kokous olemaan täynnä Herraa vai ei. Se, mitä nykyään kipeästi tarvitsemme ei ole ”johtajattomuus”, vaan Jumalan valmistamien ihmisten suorittama oikea hengellinen valvonta. Vain pluraalinen (enemmän kuin yksi), yhdistynyt hengellinen johtajuus tuottaa kristillisen kokoontumisen, joka on johdonmukaisesti itse Jumalan ilmaus.

EI KÄSIN TEHTY

Miksi kristillisyys vaikuttaa nykyään niin heikolta? Miksi niin monien uskovien elämä on yhä täynnä erilaisia siteitä ja syntiä? Miksi meillä on niin vähän vaikutusta meitä ympäröivään maailmaan? Alkuseurakunta ”villitsi koko maailman” (Ap.t.17:6) 30 - 40 vuodessa. Toisaalta, meidän aikanamme, kaiken sen rahan ja materiaalin ollessa käytössämme, saadaan aikaiseksi verraten vähän. En nyt sano, etteikö olisi paljon toimintaa. Sitä todella on. Tämän toiminnan vaikutus tuntuu uitenkin kummallisen paljon vähäisemmältä kuin kaksi tuhatta vuotta sitten. Onko Jumala muuttunut? Ehdottomasti ei! Jos kuitenkin olemme rehellisiä itsellemme, meidän täytyy myöntää, että jokin näyttää olevan erilaista. Ehkä siksi on sen arvoista, että pysähdymme miettimään, onko meiltä hukassa osa Jumalan suunnitelmaa, mikä saattaisi olla esteenä Hänen voimalleen ja tahdolleen.

Raamattu opettaa meille, että me yksilöinä ja seurakunta yhdessä olemme Jumalan temppeli. Jumala itse - meille sanotaan - asuu siellä. Mikä voisikaan olla voimallisempaa tai vaikuttavampaa kuin Kaikkivaltiaan läsnäolo? Mikä voisi muuttaa elämää paremmin kuin kasvokkain kohtaaminen Jeesuksen Itsensä kanssa? Mutta olkaamme hetki täysin rehellisiä itsellemme. Asuuko Jumala oikeasti meidän keskellämme? Luonnehtiiko kokouksiamme Herran Itsensä käsin kosketeltava läsnäolo? Vetääkö meitä ja muita ennen kaikkea puoleensa Jumalan ihmeellinen majesteettius ja kirkkaus? Asuuko Hän vakituisesti keskellämme vai onko Hän vain ajoittainen vierailija? Käsi sydämelle: onko tämä ”temppelioppi” päivittäinen kokemuksemme vai vain yksi noista kivoista Raamatun opetuksista, jotka kuulostavat hienolta, mutta joilla ei juuri ole sijaa päivittäisessä elämässämme?

Uskon, että aikamme suuri tarve on palauttaa Pää, Jeesus Kristus, oikeutetulle paikalleen Hänen ruumiissaan. Aivan liian monia vuosia niin protestantit kuin katolisetkin ovat korvanneet Pyhän Hengen todellisen johdon kaavoilla ja muodoilla, rituaaleilla ja seremonioilla. Olemme laittaneet pelkät ihmiset Jumalan paikalle ja olettaneet, että sillä tavalla tuotettaisiin ne hedelmät, joita Hän etsii ja joita me niin kipeästi tarvitsemme. Miten suuren parannuksenteon tarvitsemmekaan! Meidän tulee kääntyä pois omilta teiltämme ja nöyrtyä! Meidän tulee myöntää, että olemme seisseet Jumalan tiellä ja syyttäneet Häntä hedelmien puutteesta, hedelmien, joita himoitsemme oman kunnian ja nautinnon tähden.

Olkaamme Kuninkaan johdossa. Olkaamme niiden joukossa, jotka ensimmäisenä olemme alamaiset Hänelle, pitäen Häntä oikeana Päänämme ja antaen Hänen ilmestyä keskellämme. Kuinka meidän tarvitseekaan täyttää Hänen tahtonsa, jotta Hän voi olla kaikki kaikessa. Jeesus on Pää. Hän voi ohjata ruumistaan ja täyttää ruumiinsa, jos vain annamme Hänelle mahdollisuuden. Seurakuntakokemuksemme, joka - jos olemme rehellisiä itsellemme - on ollut tähän asti heikko ja parhaimmillaan vain osittain tehokas, voidaan uuttaa Jumalan läsnäolon voimalliseksi ilmestymiseksi. Meidän täytyy vain olla alamaiset Hänelle. Meidän täytyy vain tyhjentää itsemme siitä, millä olemme korvanneet Hänen päänä olon ja antaa Hänen johtaa meitä kaikissa asioissa. Tällä tavoin Jumala itse on meidän kanssamme. Hänen läsnäolonsa täyttää kokoontumisemme ja päivittäisen elämämme. Hänen kirkkautensa täyttää Hänen temppelinsä. On selvää, että Jumala ei asu ihmiskäsillä tehdyssä temppelissä [huoneissa] (Ap.t.7:48). Jos se, mitä olemme tehneet, on oman työmme tuote, Jumala ei koskaan siunaa sitä. Kun toisaalta nöyrästi teemme yhteistyötä Hänen kanssaan Hänen seurakuntansa rakentamisessa, Hän täyttää sen Itsellään. Hänen voimansa, kirkkautensa ja majesteettiutensa voivat olla päivittäinen kokemuksemme.

Luvun loppuun 6

Lue muut luvut verkossa:

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ (Nykyinen Osa)

We are always looking to offer books in more languages.


Want to help us by translating or proofreading books?

How to volunteer