A Grain Of Wheat Ministries

Lue Verkossa
Hengellinen Auktoriteetti

PALAVA PENSAS

Osa 3

Hengellinen Auktoriteetti, kirjan kirjoittanut David W. Dyer

A "Grain Of Wheat" Ministries publication

Kirjan kirjoittanut David W. Dyer

ALKUSANAT

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS (Nykyinen Osa)

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ




Osa 3: PALAVA PENSAS

Meidän Jumalamme on ääretön ja ikuinen. Hän tietää kaiken niin tulevaisuudesta kuin menneestä. Hän ei ainoastaan käsitä kaiken alkua ja loppua, Raamattu opettaa meille, että Hän on alku ja loppu. Jumala on olemassa sen ulkopuolella ja yläpuolella, minkä tunnemme ”ajaksi”. Aika on yksinkertaisesti osa Hänen luomakuntaansa. Koska me olemme rajallisia olentoja ja siksi ”ajan” rajoittamia, käsite Ikuisesta, joka on olemassa ajan ulkopuolella, voi olla meille vaikea käsittää. Siitä huolimatta se on totta. Jumala yksinkertaisesti ”on”. Ja Hänen olemassaolonsa ylittää sekä ajan että paikan.

Tästä seuraten, mikään, mitä Jumala tekee, ei ole sattumanvaraista. Hänen työtään ei ole tehty eikä tehdä hetken mielijohteesta, jonkin Hänen mieleensä tulevan äkillisen ajatuksen mukaan. Sen sijaan kaikki, mitä Jumala tekee, on suunniteltu ”kauan sitten” ihmisen näkökulmasta. Kaikki Hänen toimintansa on suunnattu saavuttamaan ne päämäärät, jotka Hän päätti alusta alkaen. Mikään, mitä on tapahtunut joko Hänen tarkoitustensa estämiseksi tai edistämiseksi, ei ole ollut yllätys Hänelle. Kaikki olosuhteet ovat ennalta tiedetyt, ja Jumala äärettömässä viisaudessaan on suunnitellut tavan täyttääkseen tahtonsa niiden kautta.

Tämä mielessä pitäen, tarkastellaanpa yhdessä lisää hyvin erityisen Jumalan miehen elämää. Epäilemättä kauan ennen kuin Mooses syntyi, Jumala valitsi hänet astiaksi suorittamaan suuren ja väkevän työn Hänen nimelleen. Häntä ei valittu hätäisesti koska olisi sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaan hän oli osa käsittämätöntä, iäistä suunnitelmaa. Kaikkivaltias ei ainoastaan edeltä tiennyt ja valinnut Moosesta vaan Hän myös suunnitteli tavan valmistaa hänet tulevaisuuden tehtäväänsä varten. Pian Mooseksen syntymän jälkeen (uskon, että olette kaikki lukeneet kertomuksen), hänet otettiin piilopaikastaan joesta suoraan Faaraon talouteen. Siellä hän sai koulutuksen ja opin kuninkaan hovin teistä ja tavoista (Ap.t. 7:22). Kaikki tämä oli osa Jumalan suunnitelmaa valmistaa Mooses edessä olevaan työhön.

Luultavasti on teoriassa mahdollista, että joku paimen, joka on viettänyt koko elämänsä erämaassa, voisi kävellä Faaraon luokse ja toimia hänen kanssaan niin kuin Mooses. Mutta Mooses ei ollut vain tavallinen paimen. Hän oli Jumalan valmistama mies erikoislaatuista tehtävää varten. Valmistaessaan häntä kutsumukseensa, Herramme järjesti hyvin epätavallisen koulutuksen. Siksi, ajan koettaessa, hän oli sovelias liikkumaan luottavaisesti Faaraon hovissa maan mahtavien joukossa ja suorittamaan Korkeimman tehtävänannon.

Mooses ei ollut ainoastaan Jumalan valmistama, vaan hän oli myös Jumalan kutsuma siihen työhön, johon hänet oli ennalta määrätty. Emme tiedä tarkalleen, missä elämänsä vaiheessa Mooses alkoi ymmärtää tätä kutsumustaan, mutta on selvää, että 40 ikävuoteen mennessä hän tiesi siitä jotakin. Luultavasti hän ei ollut vielä alkanut aavistaa Jumalan suunnitelman täyteyttä, mutta hän näytti ymmärtävän, että Herra oli hänet valinnut vapauttamaan kansansa. Apostolien teoissa 7:25 luemme: ”Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen”. Selvästi hän oletti, että koska hän oli tietoinen tästä seikasta, niin myös he olisivat tajunneet sen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Vielä ei ollut Jumalan aika ja vielä ei kaikki Hänen valmistelutyönsä ollut päättynyt.

Koska Mooseksen ymmärrys Jumalan tiestä oli epätäydellinen, hänen käyttäytymisensä heijasteli tätä puutetta. Hänen on täytynyt katsella tilannetta luonnollisin silmin. Hänen omien veljiensä näkeminen niin kaltoin kohdeltuina ja orjuudessa herätti hänessä luultavasti monia palavia tunteita. Heidän jatkuva, ankara sortaminen oli varmasti vaikuttanut häneen suuresti. Hänen sisällään oli varmasti poltellut ajatus päästä tekemään työtä, jonka Jumala oli hänelle antanut tehtäväksi. Valta- ja auktoriteettiasema, johon hän oli päässyt, hänen oma voimansa ja viisautensa, hänen synnynnäiset johtamiskykynsä; kaikki nämä vakuuttivat hänet, että hän pysyisi ja että hänen tulisi alkaa ottaa askelia Jumalan kutsun täyttämiseksi. Joten, kun tilaisuus tuli, hän tarttui siihen, tappaen yhden egyptiläisen ja piilottaen hänet hiekkaan.

Miten väkevän vapautuksen hän saikaan aikaan! Yksi sortaja kuollut ja yksi israelilainen tilapäisesti vapautettu. Kaikella koulutuksellaan ja luonnollisilla kyvyillään tämä oli kaikki, mitä hän pystyi tekemään. Mooses epäilemättä paloi halusta nähdä Jumalan kansa vapaana. Hän yritti parhaansa tehdäkseen työn, joka hänet oli kutsuttu tekemään. Kuitenkin tulokset olivat säälittäviä. Ei ainoastaan Herran kansa jäänyt vapauttamatta, eivätkä he ymmärtäneet, mitä hän yritti tehdä, vaan hänen itsensä täytyi paeta henkensä edestä erämaahan. Vaikka Jumala oli kutsunut hänet tekemään tämän työn, niin omalla voimallaan hän pystyi ainoastaan epäonnistumaan.

Seuraavat 40 vuotta Mooseksen elämästä kuluivat lampaiden paimentamisessa. Vaikka hän ei pystynyt tietämään sitä, niin tämäkin oli Jumalan valmistamisen aikaa. Näin pitkän ajan kuluttua, hän oli luopunut ajatuksesta, että suorittaisi minkäänlaista vapautusta. Palava halu, joka hänellä kerran oli pelastaa oma kansansa, oli nyt vain hämärä muisto. Hän oli tullut vanhemmaksi ja viisaammaksi. Luonnollinen voima, joka oli kerran virrannut hänen olemuksessaan, oli nyt laimentunut, ja hänen Egyptissä saamansa lahjat ja kyvyt eivät olleet olleet käytössä vuosiin. Tämäkin oli Jumalan työtä. Se oli olennainen osa Korkeimman palvelijan tekemisessä. Se oli sen murtamista, mikä oli luonnollista Mooseksessa: inhimillisen voiman ja kykyjen hautaamista pölyyn, jotta Jumala voisi ilmentyä hänen kauttaan. Mooseksen näkökulmasta kaikki oli lopussa, mutta Jumalan silmissä tämä oli vasta alku.

Kun Mooses oli noin 80 vuoden ikäinen, Jumala ilmestyi hänelle mitä epätavallisimmalla tavalla. Kun hän kulki lampaidensa kanssa, hän huomasi palavan pensaan. Pensaassa olevassa tulessa oli jotakin merkillistä. Vaikka pensas paloi voimakkaasti, niin se ei kulunut. Tässä tulessa ei ollut mitään luonnollista. Se ei käyttänyt mitään pensaan maallisia aineksia. On hyvin mahdollista, että pensaan lehdet pysyivät vihreinä. Tämän tulen polttoaineena oli jotakin yliluonnollista. Se oli Jumalan tuli!

Kun Mooses kävi sinne nähdäkseen tämän ihmeen, ääni puhui hänelle. Ääni tiedotti ankarasti hänelle, että tämä taivaallinen tuli oli tehnyt paikasta pyhän, eikä siinä ollut tilaa katselijoille. Mooses reagoi tähän peittämällä kasvonsa. Jumalan pelko oli hänen yllään eikä hän voinut edes tyydyttää normaalia uteliaisuuttaan. Jotakin oli murtunut hänessä, eikä hän enää kyennyt tai halunnut toimia luonnollisella, inhimillisellä tavalla. Mooseksesta oli tullut ”sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos. 12:3).

Tällä tavalla Korkein Jumala viimeisteli kutsunsa Mooseksen elämässä; palavan pensaan kautta. Sen kautta hän sai tärkeimmän ilmestyksen. Hänen tuli todella palaa Jumalalle, mutta ei omalla energiallaan. Hänellä tuli olla suuri into Jumalan kansan vapauttamiseksi, mutta sellainen into, joka ei olisi hänen omansa. Hänen tuli suorittaa suuri vapauttaminen, mutta ei sellainen, jonka hän olisi suunnitellut. Jumala aikoi käyttää häntä tavalla, jolla ketään ihmistä ei ollut koskaan aiemmin käytetty, mutta siitä ei tulisi hänen toimintaansa ollenkaan, vaan hänen kauttaan toimivan taivaallisen tulen.

VÄLTTÄMÄTÖN EDELLYTYS

Tässä on oleellinen totuus aidosta hengellisestä auktoriteetista. Ennen kuin Jumala voi voimallisesti käyttää ihmisiä välittääkseen auktoriteettiaan, heidän täytyy murtua. Heidän luonnollinen olemuksensa on täytynyt ensin työstää yliluonnollisesti, niin etteivät he ole enää kokonaisia. Heidän täytyy olla Jumalan murtamia. Kun tämä työ on tehty, he eivät enää kykene käyttämään luonnollisia lahjojaan tai kykyjään Jumalan palvelemiseen. He eivät enää pyri keksimään vapautusta Hänen kansalleen. Heidän omat johtamiskykynsä ovat menettäneet heidän luottamuksensa, ja niinpä jos ei Joku korkeampi liiku heidän kauttaan, he eivät liiku ollenkaan. Kun Jumalan lapsi savuttaa tämän aseman, hän on silloin valmis suureen palveluun. Silloin tällainen henkilö voi olla todella hyödyksi Jumalalle. Kun heidän luottamuksensa heidän omiin lahjoihinsa, persoonallisuuteen, tietoon ja taitoihin on läpikotaisin ja täydellisesti mennyttä, silloin, ja vain silloin he ovat soveliaita käytettäväksi väkevällä tavalla ilmentämään totista hengellistä auktoriteettia.

Ei ainoastaan Mooseksen täytynyt käydä läpi tämä kokemus, vaan jokainen, jota Jumala on koskaan käyttänyt, on myös tuntenut Hänen murtavan käden elämässään. Mietipä hetki tarkkaan joidenkin muiden raamatullisten hahmojen historiaa. Lue Joosefin kertomus läpi ja huomaa, kuinka paljon kärsimystä hänen täytyi kestää, ennen kuin hän oli valmis suureen johtajuuteen. Muista Abrahamia, joka sai niin valtavat lupaukset. Kun ne eivät toteutuneet, hän ja Saara koettivat täyttää Jumalan sanan omassa voimassaan. Tätä päätöstä seurannut katastrofi on yhä kanssamme. Mutta monien vuosien ja Jumalan käsittelyn jälkeen, kun hän ja hänen vaimonsa olivat jo kauan aiemmin ohittaneet omat mahdollisuutensa, he näkivät Jumalan voiman ilmestyvän.

Kertaapa Jaakobin, “pettäjän”[engl. ”supplanter”; suom. huom.], juonijan, historia, hänen, joka keksi aina tapoja päästä huipulle. Hän oli halukas jopa painimaan enkelin kanssa, kunnes Jumala kosketti hänen lonkkaluutaan. Hänen ruumiinsa vahvin osa nyrjäytettiin yliluonnollisesti eikä hän voinut olla enää entisensä. Tämän jälkeen hän ei voinut enää kävellä samalla tavalla kuin aiemmin. Jotakin muuttui pysyvästi. Silloin hänen nimensä muutettiin Jaakobista ”pettäjästä”, ”Israeliksi”, ”Jumalan ruhtinaaksi” [engl. ”the prince of God”; suom. huom.].

Edes Daavid-kuningaskaan ei ollut mies, joka tuli valtaan yhtäkkiä, vaan Jumala valmisti häntä vuosia lampaiden paimennuksen parissa ja myöhemmin Saulin kanssa kokemansa kautta. Sen jälkeen hän oli hyvin hyödyllinen Jumalalle Hänen vihollistensa kukistamisessa. Kuvittele sitä surua ja murtumista, minkä Noomi ja Ruut kestivät, ennen kuin he näkivät heille ilmaistun voiton. Kaikkien näiden ja monien muiden täytyi kulkea ”palava pensas” -kokemuksen läpi. Heidän oli välttämätöntä muuttua luonnollisista miehistä ja naisista hengellisiksi Jumalan murtamalla heidän oman voimansa.

UUDEN LIITON KOKEMUS

Tämä ei ole ainoastaan totta Vanhassa Testamentissa, vaan yhtä lailla myös Uudessa Liitossa. Itse asiassa uskon, että tämä kokemus saattaa olla jopa tärkeämpi niille, jotka ovat syntyneet Jumalasta kuin se oli heille. Kaikki nämä heistä kirjoitetut asiat kirjoitettiin oikeastaan meidän tähtemme, jotta me voisimme saada Jumalallista opetusta niistä (Room.15:4).

Ehkäpä Paavali, apostoli, antaa meille parhaan Uuden Testamentin esimerkin tällaisesta Jumalallisesta käsittelystä. Ennen kääntymystään hän oli epäilemättä äärimmäisen vahva itsessään. Hän oli ”Fariseusten Fariseus”, koulutettu, juutalainen mies, joka oli ”äärimmäisen innokas” Jumalan asioihin. Hänen omissa palavissa yrityksissään palvella Jehovaa hän jopa vainosi seurakuntaa. Sitten eräänä päivänä hän kohtasi Valon tiellä. Tämä kokemus toi hänet alas, aina maahan asti. Pian tämän jälkeen löydämme Sauluksen synagogista väittelemässä uskonnollisten johtajien kanssa ja saarnaamassa hyvää uutista, jonka hän oli saanut. Mutta jopa tämä oli vasta alku. Jumala halusi tästä miehestä jotakin paljon enemmän kuin vain muutaman uskontoon liittyvän väittelyn voittamisen. Hänellä oli mielessään paljon suurempi palvelutehtävä.

Pian kääntymyksensä jälkeen Paavali lähes katoaa Raamatun lehdiltä. Hänen ensimmäisen Kristuskokemuksensa jälkeen hänestä ei kuulla juuri mitään kunnes Barnabas lähtee Tarsukseen etsimään häntä. Missä hän on ollut? Mitä hän on tehnyt? Ilmeisestikään hän ei ole tehnyt mitään erityisen merkittävää. Mutta Jumala on tehnyt jotakin hänessä. Tuona aikana hän vietti joitakin vuosia Arabiassa (Gal. 1:17), ehkä erämaassa. Emme oikeastaan tiedä kuinka kauan hän oli siellä tai mitä hän koki. Tiedämme vain, että kun hän ilmestyy uudelleen seurakuntanäyttämölle, hän ei ole sama mies. Hän ei ole enää täynnä omaa intoaan ja energiaansa vaan on nyt hyödyllinen Jumalalle, julistamaan Häntä kansalleen. Nyt Paavalin kuullaan sanovan muun muassa: ”ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.” (2. Kor. 1:9) ja “sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2. Kor.12:10).

Tästä vahvasta “Sauluksesta” on tullut Paavali ja tämä luonnehtii hänen palvelutehtäväänsä siitä eteenpäin. Hän kuvaa asemaansa eräässä kokoontumisessa sanoen: ”ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa” (1.Kor. 2:3). Ei niin, että Paavalin palvelutehtävä oli heikko, sitä se todellakaan ollut; kuitenkin hän tunsi itsensä heikoksi. Hän ei enää luottanut omaan vahvuuteensa ja intoonsa Jumalan tahdon täyttämisessä. Hänen oman elämänsä voima oli murrettu. Hän tiesi nyt, että se, mitä hänellä oli ja mikä hän oli ihmisenä, oli hyödyllistä vain kun sitä motivoi Jumalan voima. Siten, tästä kerran itseriittoisesta miehestä, jonka riittoisuus muutettiin Jonkun suuremman riittoisuudeksi, tuli kenties kaikkien aikojen hedelmällisin kristitty. Hänestä tuli Jumalallisen voiman, ilmestyksen ja auktoriteetin astia. Hän ei ainoastaan julistanut Kristusta monille omana aikanaan, vaan vielä nytkin hänen palvelutehtävänsä kantaa yhä hedelmää Uuden Testamentin sivujen kautta.

SEURAKUNNAN ONGELMA NYKYÄÄN

Kristillisessä seurakunnassa on nykyään eräs yleinen ongelma. Nuoret miehet ja naiset ovat uudestisyntyneitä, lahjakkaita, Jumalan kutsumia ja voitelemia palvelutehtäväänsä. Heidän lahjansa ovat todellisia. Heidän kutsunsa on aito. Mutta Jumalan valmistava työ heidän elämässään ei ole riittävä. Syistä, joihin perehdymme pian, tällaiset lahjakkaat veljet sysätään usein auktoriteettiasemiin, joihin he eivät ole täysin valmiita. Koska he eivät ole hengellisesti päteviä, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia pelkkinä ihmisinä. Tällainen maallinen auktoriteetti, joka tulee Jumalan seurakuntaan, häiritsee Jumalallisen auktoriteetin virtaa, joka on olennainen seurakuntaruumiin kunnolliselle toiminnalle ja se saastuttaa Jumalan työn. Se tuo siihen luonnollisen, inhimillisen elementin, joka ei voi tuottaa mitään hengellistä ja josta tulee ainoastaan este.

Ethän ymmärrä väärin. Nuoret uskovat voivat jossain määrin ilmaista hengellistä auktoriteettia. Niin kauan kuin he toimivat sen palvelutehtävän piirissä, jonka Pyhä Henki heille avaa, asia on kunnossa. Tämä vaikutuspiiri on tietysti alussa pieni ja kasvaa kun uskovien kyvyt ja herkkyys Jumalalle lisääntyvät. Alkaessaan toimia Kristuksen ruumiissa, he usein kuitenkin tulevat asemaan, jossa alkavat yrittää harjoittaa auktoriteettia, joka ylittää pitkälti heidän kapasiteettinsa ja vastaavasti joutuvat perkeleen paulaan (1.Tim. 3:7).

Tämä ongelma näyttää kehittyvän kahdella tapaa. Ensimmäinen skenaario menee jotenkin näin: Nämä uudet käännynnäiset ovat tavallisesti hyvin innokkaita ja heillä on paljon energiaa käytettävänä Jumalan asioihin. Muilta veljiltä ei voi jäädä huomaamatta näissä ihmisissä toimivat lahjat, voitelu ja johtamiskyvyt. Kuten olemme nähneet edellisissä luvuissa, luonnolliset ihmiset toivovat usein maallista auktoriteettia, ”kuningasta”. He haluavat jonkun muun taistelevan taistelut, huolehtivan ongelmista, löytävän Jumalan johdatuksen ja muut sellaiset asiat. Kun he sitten näkevät nuo energiset, joita Jumala käyttää ja joilla on todelliset hengelliset lahjat, he usein työntävät heitä eteenpäin seurakunnassa. He tekevät heistä pastorinsa, vanhimpansa jne. Aivan liian usein he kohottavat heidät yli heidän todellisen hengellisen kapasiteettinsa ja laittavat heidät ”asemiin” seurakunnassa, mistä olemme puhuneet aiemmin.

Tietenkään näillä vastakääntyneillä ei ole viisautta eikä kypsyyttä tämän vaaran välttämiseksi. He otaksuvat vilpittömästi, että nuo muut, jotka heitä yllyttävät, varmasti tietävät oikean tien. Koska he innokkaita palvelemaan Jumalaa ja tekemään Hänen tahtonsa, niin kuin Mooseskin oli, he sallivat ihmisten laittaa heidät näihin asemiin. Mutta tämä on vakava virhe. Näiden yksilöiden on mahdoton toimia kunnolla, Hengen mukaan. Heillä ei yksinkertaisesti ole Jumalallista valmistamista. Heidän hengellinen herkkyytensä Jumalalle ja epäluottamus omiin kykyihin ei ole vielä täysin vakiintunut. Tällöin heille ei usein jää muuta vaihtoehtoa kuin toimia luonnollisesti, luottaen omiin kykyihin. Tällainen maallinen auktoriteetti saastuttaa seurakunnan nopeasti.

Jos näillä yksilöillä on vahva persoonallisuus ja paljon energiaa, he saattavat näyttää menestyvän siinä, mitä tekevät, ainakin jonkin aikaa. Muut saattavat ylistää heidän saavutuksiaan. Heidän vaikutusalueensa voi laajentua ja heidän ”palvelutehtävänsä” kasvaa varsin nopeasti. Pian he saattavat olla johtamassa jotakin suurta uskonnollista järjestöä ja vetävät puoleensa monia uusia jäseniä. Kuitenkin Jumalamme ymmärtää syvästi kaikkien töidemme todellisen hengellisen sisällön. Hän hylkää kaiken, minkä olemme tehneet omalla energiallamme ja yrityksellämme. Nämä maalliset asiat tulevat palamaan Kristuksen tuomioistuimen luona. ”Puu, heinät ja oljet” eivät voi kestää tuona päivänä (1.Kor 3:12). Mikään luonnollinen ei tule selviämään.

On myös mahdollista, että Jumala armahtaa näitä nuoria aloittelijoita ja sallii heidän työnsä epäonnistua ja hajota. Hän tekee sen rakastaen, niin etteivät he sotkeudu täysin virheeseensä. Hän toivoo heidän tulevan murtuneisuuden paikalle eteensä. Kuitenkaan monet näistä yksilöistä eivät ymmärrä tätä työtä eivätkä havaitse Jumalan kättä tappioissaan. He vain eivät ymmärrä, kuinka Jumala voisi ”pettää” heidät kun he niin kovasti tekivät työtä Hänelle. Sen seurauksena heistä tulee katkeria ja pettyneitä. Heidän uskonsa haaksirikkoutuu. Monien tällaisten uskovien ainoa opas on se, mitä he näkevät muiden Kristittyjen tekevän ympärillään. Tämän standardin mukaan he eivät ole menestyneet ja he usein uskovat, että Jumala on pettänyt heidät. Joidenkin näyttää olevan hankalaa ohittaa tällainen ymmärrys. He joko luopuvat Herran palvelemisesta kokonaan tai siirtyvät toisiin, aina vain enemmän inhimillisiin menetelmiin saavuttaakseen tulokset, joita heitä opetetaan odottamaan.

Toinen syy, miksi nuoret uskovat tulevat auktoriteettiasemiin (syy, joka usein vaikuttaa yhdessä edellä mainitun kanssa), on se, että he itse hakeutuvat niihin. Nämä ihmiset ovat usein luonnostaan vahvoja ja myös ennen kääntymystään tottuneita luottamaan omiin kykyihinsä. Kun he tulevat seurakuntaan, Jumalalla ei ole vielä ollut aikaa muuttaa tätä tilannetta. Koska he ovat lahjakkaita, kunnianhimoisia ja vielä Jumalan kutsumia, nämä miehet ja naiset luonnollisesti nousevat huipulle kaikissa tilanteissa. Jollei läsnä ole vanhempia, kypsiä uskovia, jotka ovat kokeneet Jumalan murtavan käden elämässään, neuvomassa ja ohjaamassa näitä nuoria, he lähes väistämättä ottavat Jumalallisen auktoriteetin omiin käsiinsä. Nämä uskovat nousevat luonnollisen voimansa kautta yli oman vaikutusalansa hengellisesti ja heistä tulee johtajia. Tästä ei tule ainoastaan vakava este seurakunnassa vaan ajan myötä sillä on myös vakava kielteinen vaikutus näin korotettuun henkilöön.

Jotkut nauttivat siitä, että voivat käyttää auktoriteettia muihin. Heidän egoaan kasvattaa huimasti ajatus, että he voivat kontrolloida suuria ihmismääriä. Käännyttyään ja täytyttyään Pyhällä Hengellä he alkavat nähdä Jumalan käyttävän heitä monilla, ehkä ihmeellisillä tavoilla. Heidän on yhtäkkiä helppoa tehdä vaikutus ihmisiin ja vetää puoleensa seuraajia. Heidän hengellisistä lahjoista tulee vain kuorrutus heidän inhimillisen luoteenlaatunsa ja kykyjensä kakkuun. Jollei Jumala nujerra ja nöyrrytä tällaista luonnollista persoonallisuutta, nämä ihmiset automaattisesti kahmivat niin paljon valtaa kuin pystyvät.

Seurakunta on nykyään täynnä tällaisia johtajia. Jotkut ponnistelevat nähdäkseen kuinka moniin ihmisiin he voivat vaikuttaa. He rehentelevät jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan, kuinka monta ”seurakuntaa” on heidän palvelutehtävänsä ”alla”, kuinka monta ”kotiryhmää” heillä on tai kuinka monta uutta jäsentä he ovat hankkineet. Usein tällaiset yksilöt löytävät keinoja ajaa ulos seurakunnistaan muut, jotka Jumala on nostanut tai kenet tahansa, joka näyttää olevan uhka heidän auktoriteetilleen. Koska heidän auktoriteetillaan on inhimillinen perusta, sitä voidaan puolustaa vain inhimillisin keinoin. Kilpailu, ylpeys, kateus ja monet muut asiat tulevat esiin näissä tilanteissa. Tällainen ”auktoriteetti” on vastenmielistä jokaiselle, jolla on todelliset hengelliset silmät. Nämä uskovat ovat joutuneet perkeleen paulaan.

Auktoriteetin käyttö Kristuksen Seurakunnassa on hyvin syvämerkityksinen asia. Siihen ei tulisi suhtautua kevyesti. Emme ole nyt tekemisissä jonkin maallisen järjestön tai liiketoiminnan kanssa. Vain se, että jollakulla on ”johtamiskykyä” maailmassa ei tee hänestä ollenkaan soveliasta tekemään seurakunnassa mitään. Kuinka meidän tuleekaan lähestyä tätä aihetta Jumalan pelolla! Kuinka paljon meidän ihmisten tuleekaan katua Jumalan auktoriteetin korvaamista omallamme! Se, mitä meidän tulisi rakentaa, on jotakin iankaikkista, taivaallista laatua. Meidän täytyy suhtautua tähän vastuuseen hyvin vakavasti ja auktoriteetin käyttöön vavisten, ettemme turmelisi Kristuksen työtä. Jumalan auktoriteetin väärinkäyttö ja väärinymmärrys on eräs pääsyy siihen, että Seurakunta kokonaisuudessaan on niin alhaisessa hengellisessä tilassa eikä ole täyttänyt sille annettua tehtävää suhteessa maailmaan.

JUMALAN PALVELIJAT TARVITSEVAT VALMISTAMISEN

Maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana Jeesus opetti opetuslapsilleen monia asioita. Yksi hänen opetusmenetelmistään oli kuvien tai esimerkkien antaminen. Kerran ne kaksitoista huomasivat, että ihmiset, joita Jeesus palveli, alkoivat tulla nälkäisiksi. Oli jo myöhä ja heillä ei ollut mitään syötävää. Jeesus käytti tämän tilaisuuden näyttääkseen heille jotakin syvällistä. Hän vastasi ongelmaan kertomalla opetuslapsille, että heidän tulisi täyttää tämä tarve. ”Mutta”, he vastustivat, ”Meillä on vain vähän ruokaa (viisi leipää ja kaksi kalaa), miten me voimme tehdä sillä mitään?”. Jeesus pyysi heitä tekemään suunnattoman tehtävän, ja he kykenivät huomaamaan, että luonnollisen kykynsä mukaan se oli mahdotonta. Silti Hän otti sen, mitä heillä oli, käsiinsä ja mursi sen. Rouskis, rouskis, murenee -voin kuvitella heidän hämmästyksensä. Kun Hän oli lopettanut, kaikille oli enemmän kuin tarpeeksi.

Näin Jumala sitten toimii seuraajiensa kanssa. Hänen ohjeensa meille on julistaa Häntä kansan paljoudelle. Mutta se, mitä meillä on luonnostaan, ei riitä tuohon työhön. Edes Jumalan antamilla kyvyilläkään emme kykene tekemään palvelusta kuin vain hyvin harvoille ihmisille alussa. Meidän vähät leipämme ja kalamme eivät voi koskaan täyttää suurempaa tarvetta ennen kuin Vapahtajamme on murtanut ne käsissään. Jumalan täytyy tehdä murtamistyö elämässämme. Se on ainoa tie siihen, että voimme olla väkevästi käytössä, astia yliluonnolliselle auktoriteetille. Luonnollinen voima täytyy murskata ja kokonaisuutemme murtua korjauskelvottomaksi. Silloin ja vain silloin olemme soveliaita Jumalan käyttöön mittavammalla tavalla.

Kuulostaako tämä karkealta? Vaikuttaako se vaikealta? Sitä se onkin! Kenelläkään Herran todellisista palvelijoista ei koskaan ollut helppoa tietä. Kuoleminen ei ole koskaan mukavaa, mutta se on ainoa tie. Luonnollisen voimamme eliminointi on ainut mahdollisuus. Jos meitä ei syvällisesti kosketeta tällä tavoin, niin vaikka yritämme parhaamme mukaan tehdä oikein, liha tule esiin. Usein emme tiedosta ollenkaan, kun se tapahtuu. Hengellinen kypsymättömyytemme sokaisee meidät siltä, miten asenteemme ja toimintamme ilmenevät muille ja hengelliselle maailmalle. Meillä ei usein ole käsitystä oman voimamme tai meissä vaanivan pahan syvyydestä. Siksi meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten kipeästi Jumalan käden tarvitsee murtaa meidät. Mutta Mestarimme tuntee meidät läheisesti ja näkee selvästi muutosta tarvitsevat elämän alueemme. Sen vuoksi ”itsen” elämän täytyy kuolla. Jos se jää eloon, se tulee aina näkyviin ja turmelee Jumalan työn.

Kaikki ne, joita Jumala käyttää suuresti, käyvät läpi joitakin pimeitä, vaikeita, tuskallisia aikoja. Kyse ei ole siitä, että Jeesus on vihainen meille tai että olemme tehneet syntiä Häntä vastaan jollakin tavalla. Ei, nämä kokemukset ovat niille, joita Hän rakastaa erityisesti. Ne ovat koettelemuksen hetkiä niille, jotka on valittu olemaan Hänen voimansa ja auktoriteettinsa astioita. Epäilemättä näille yksilöille tulee aikoja ja tilanteita, jolloin he ajattelevat, että he eivät vain pysty enää menemään eteenpäin. He saattavat uskoa, että he eivät voi kestää kokemaansa vaikeutta ja kipua enää hetkeäkään. He eivät löydä ulospääsyä. Kuitenkin Jumala jotenkin suo heille juuri tarpeeksi armoa, että he selviävät hengissä. Jokaisen pimeän hetken ja myllerryksen aikana Hän on läsnä ja vie niiden läpi. Pitkin matkaa he odottavat Hänen vapauttavan heidät tilanteestaan, eivätkä tajua, että Jeesus vapauttaa heidät heistä itsestään tuon tilanteen kautta. Itse asiassa Hän on luultavasti sallinut näiden olosuhteiden tuoda heidät juuri sellaiseen paikkaan, että Hän voi suorittaa murtamistyönsä heissä.

Älkäämme ajatelko sellaisina aikoina, että Jumala on hylännyt meidät. Asia on juuri päinvastoin. Nämä kokemukset ovat todella Jumalallisen rakkauden ilmestys. Hän valmistaa palvelijoitaan niin, että he tulevat olemaan äärettömän hyödyllisiä Hänelle. Ei yksinkertaisesti ole toista tietä. Jos luonnollinen elämä säilyy, se on aina este ja ongelma. Paavali, apostoli, näyttää kuvaavan juuri tällaista koettelemuksen hetkeä kun hän kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.” (2. Kor.4:8-11). Sen, että myös hän koki tällaisia asioita, tulisi olla suuren lohdutuksen lähde meille.

Ymmärrättehän, rakkaat ystävät, että tämä ei ole sellainen työ, jonka voit tehdä itsellesi. Luonnollisen voiman murtamista ei voi tehdä luonnollinen ihminen. Vain Jumala voi tehdä tämän työn henkilön sisällä, ja Hän tekee sen omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Kaikki, mitä me voimme tehdä on antaa itsemme Hänelle täysin, pitämättä mistään kiinni, ja antaa Hänelle lupa tehdä elämässämme, mitä ikinä Hän haluaa.

Murtamiskokemus vie aikaa. Vuosien valmistamistyölle Savenvalajan kasissä ei ole mitään korviketta. Silti tämä ajanjakso ei ole kaikilla sama. Joidenkin kohdalla Jumala voi tehdä työtään vähitellen vuosien aikana, ja näillä Jumalallisen auktoriteetin käyttö myös laajenee hitaasti. Toisten kohdalla Mestari voi nähdä sopivaksi asettaa heidän koettavakseen erityisen ajan, jolloin Hän tekee dramaattisen murtamistyön. Kun näin tapahtuu, jokainen ympärillä oleva huomaa valtavan nopean muutoksen henkilön luonteessa ja persoonallisuudessa. Luultavasti pian tämän jälkeen Jumala alkaa käyttää heitä paljon väkevämmällä tavalla. Mutta miten tahansa Hän tekeekään työtään elämässämme, Hän valitsee tavan ja Hän toimii. Meidän osamme on yksinkertaisesti olla alamainen ja tottelevainen Hänelle.

Nämä siis ovat edellytykset Yliluonnollisen auktoriteetin välittämiselle: olla Jumalan kutsuma, voitelema ja valmistama. Mitään näistä ei voida ohittaa. Epäilemättä Jumala voi ja haluaakin käyttää meille antamiaan lahjoja ja myös jossakin määrin luonnollisia kykyjämme, joilla Hän on meidät varustanut. Kuitenkaan mikään näistä ei voi olla kovinkaan paljon Hänelle hyödyksi, kunnes meidän voimamme on kulutettu loppuun ja Hän hallitsee täysin. Joitakin niistä asioista, joita me saattaisimme pitää kaikkein vahvimpina puolinamme, on Hänelle itse asiassa vähiten hyötyä, koska niissä on yhä inhimillinen voima mukana. Useimmiten niillä alueilla, joissa olemme heikkoja, Hänen voimansa voi virrata. Jos taas pysyt ”kokonaisena”, sinusta on vain vähän hyötyä Jumalalle.

Luvun loppuun 3

Lue muut luvut verkossa:

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS (Nykyinen Osa)

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ

We are always looking to offer books in more languages.


Want to help us by translating or proofreading books?

How to volunteer